Keskuslaitoksen henkilökunnan asuntolat, Oulu
Tahkokankaan keskuslaitos (aiemmin käytetty nimitys valtion ylläpitämästä hoitokodista, johon sijoitettiin laitoshoitoa tarvitsevat kehitysvammaiset) rakennettiin 1960-luvun loppupuolella Oulun kaupungin eteläpuolelle. Alue oli ennestään suomaata, joka kuivatettiin rakentamiselle sopivaksi ojittamalla. Keskuslaitos käsitti hallintorakennuksen, kehitysvammaisten asuntolat sekä työ- ja terapiatilat, korjaamorakennuksen ja kaksi hieman muista erillään sijaitsevaa henkilökunnan asuntolaa. Jo 1970-luvulla toimintaan alkoi vaikuttaa ryhmäkotien ja kotihoidon yleistyminen. Vammaisten oikeuksiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota ja laitoshoidosta tuli kodinomaisempaa.
Osana tätä kehitystä entiset henkilökunnan asuntolat muutettiin kehitysvammaisten tuetun asumisen kodeiksi jossain vaiheessa 1990-luvulla. Tultaessa 2000-luvun alkuun kehitysvammaisten asukkaiden määrä oli jo niin pieni, että jokaiseen asuntoon ei enää riittänyt asukasta omasta takaa. Ylläpitokulujen kattamiseksi rakennuksia hallinnoinut Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiiri (PPSHP) alkoi vuokrata tyhjiä asuntoja myös muille yksityishenkilöille.
Halpa vuokrataso veti puoleensa muiden muassa työttömiä ja opiskelijoita, mutta myös alkoholisteja ja muita laitapuolenkulkijoita. Monenkirjavien asukkaiden vaikutuksesta kolmikerroksisten talojen arki on varmasti ollut värikästä eikä absurdeilta sattumuksiltakaan ole aina vältytty. Esimerkkinä tapaus 2000-luvun puolivälin tienoilta, jossa erään asukkaan autosta oli yön aikana varastettu molemmat sivupeilit.
Elämä taloissa jatkui normaalisti aina 2010-luvun alkuun asti, kunnes kostean maaperän ja tasakaton aiheuttamat kosteusongelmat alkoivat nostaa päätään. Uusimmat löytämäni lehdet olivat kesältä 2013, joten homeongelma lienee kehittynyt liian pahaksi asumiseen viimeistään noihin aikoihin. Muutamaa vuotta myöhemmin tontin osti yksityinen rakennusliike, joka oli päättänyt purkaa molemmat rakennukset ja rakentaa paikalle kaksi uutta kolmikerroksista asuintaloa. Purkutyöt alkoivat syyskuussa 2015 ja ne saatiin päätökseen seuraavan vuoden alussa.
Saatuani tietää rakennuksista Facebookin Oulu tutuksi -ryhmän kautta tein ensimmäisen pyöräretken paikalle illalla 25.8.2015. Tarkoituksena oli dokumentoida rakennukset ulkoapäin, sisäänpääsyä en pitänyt todennäköisenä hyvästä ulkoisesta kunnosta johtuen. Kiertäessäni taloja kuitenkin havaitsin, että molempiin pääsi sisään päädyssä olleesta kellarin ovesta. Valo oli jo vähenemään päin, joten päätin tutkia ja kuvata idänpuoleisessa talossa avoimena olleen ensimmäisen rapun tilat. Hajun perusteella pahasti homeessa olleesta kellarista pääsi kaikkiin kolmeen kerrokseen. Niissäkin sisäilma oli ummehtunutta. Tiloissa oli viimeksi toiminut ryhmäkoti. Huoneet oli tyhjennetty huonekaluista ja lähes täysin myös irtaimistosta. Muutamaan asuntoon oli jäänyt jäljelle (unohtunut?) asukkaiden omia tavaroita, jotka olivat mielenkiintoista kuvattavaa. Vandalismia ei ollut tapahtunut lainkaan. Vierailusta jäi todella positiivinen, suorastaan kutkuttava, tuntuma joka sai minut palaamaan paikalle uudestaan.
Palasin paikalle vielä saman viikon sunnuntaina, 30.8.2015. Ajankohdaksi valitsin taas illan, pääasiassa koska tuolloin Oulun päällä oli hellerintama ja pyöräily päiväaikaan olisi ollut liian hikistä puuhaa. Myös ylimääräisen huomion välttelyllä oli oma vaikutuksensa ajankohdan valinnassa. Kellarien ovet olivat edelleen auki ja kuvauskohteeksi valitsin lännenpuoleisen talon päätyrapun. Sielläkin asunnot olivat huonekaluista tyhjennettyjä. Yhtä niistä tutkiessani aloin kohtaamaan tavaroita, jotka eivät oikein vaikuttaneet kehitysvammaisille kuuluneilta. Tälle löytyi myöhemmin selitys siitä, että asuntoja oli vuokrattu myös muille henkilöille. Vierailuhetkellä en kuitenkaan vielä tiennyt asiaa ja niinpä erikoiset löydöt olivat omiaan saamaan aikaan epäuskoisia naurunpyrskähdyksiä pimeässä rakennuksessa...
Kolmannen ja viimeisen kuvausreissun tein seuraavan viikon keskiviikkona, 2.9.2015. Saavuin paikalle puoli kahdeksalta illalla, hieman aikaisemmin kuin aiemmilla vierailuilla. Edellisellä kerralla olin huomannut sisäänkäynnin olevan auki idänpuoleisen talon keskimmäiseen rappuun ja se oli tämän vierailun pääkohde. Siistissä kunnossa pysyneistä sisätiloista löytyi paljon kehitysvammaisten asukkaiden jättämiä pikkutavaroita. Muita vuokralaisia oli selvästi ollut vähemmän. Tiloihin pikaisesti tutustuttuani tein uuden avauksen ja kuvasin sisätiloista kerrontaa sisältävän videon. Sää oli pilvisempi kuin aiemmilla vierailuilla ja pimeys laskeutui nopeasti sisätiloja valokuvatessani. Lopuksi poikkesin aiemmin vierailemissani rapuissa dokumentoimassa muutamia yksityiskohtia, jotka olivat aiemmin jääneet kuvaamatta. Ennen puolta yhtätoista totesin tutustuneeni taloihin riittävän tarkasti ja lähdin polkemaan kotia kohti viileässä yöilmassa.
Kävin paikalla vielä kaksi kertaa myöhemmin syksyllä tarkistamassa, ovatko purkutyöt jo alkaneet. Ensimmäisen näistä reissuista tein hieman yli kaksi viikkoa viimeisen kuvausreissun jälkeen, sateisena ja pilvisenä lauantai-iltana 19.9.2015. Silloin talojen ympärille oli ilmestynyt työmaa-aita ja pihalla oli muutamia suuria jätelavoja. Jääkaappeja oli kannettu sisätiloista pois ja pinottu ulkosalle. Uusia sisäänkäyntejä ei ollut avautunut. Avoimien rappujen sisätilat olivat menneet sotkuisempaan kuntoon, mutta varsinaisia purkutöitä ei oltu vielä aloitettu.
Viimeinen vierailu tapahtui alkuiltapäivästä lauantaina 3.10.2015. Purkutyöt olivat alkaneet: lännenpuoleista taloa oli ehditty jo purkaa pohjoispäästä lähtien noin kolmasosa. Mentyäni sisään vielä kokonaiseen idänpuoleiseen taloon aloin melko pian kuulla kolinaa ja rasahtelua, jotka kuulostivat vahvasti toisen ihmisen aikaansaamilta. Ollessani keskimmäisessä rapussa äänet tulivat lähemmäksi ja erotin myös puhetta, joka kuulosti vahvasti venäjänkieliseltä. Keskenään keskustelevia henkilöitä oli kaksi ja he vaikuttivat kiertelevän sisätiloissa ympäriinsä. En osaa venäjää enkä näinollen tiennyt varmaksi, mistä he puhuivat tai miksi he olivat rakennuksessa. Lähimmillään he olivat kahden huoneen ja keittiön huoneiston isommassa huoneessa minun piileskellessäni pienemmässä. Silloin katsoin tilaisuuteni koittaneen ja poistuin rakennuksesta, luultavasti niin että he eivät edes huomanneet minun olleen paikalla. Tilanne aiheutti tapahtumahetkellä sydämentykytyksiä, mutta sitä voi tavallaan pitää jopa merkkitapauksena, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin ulkomaalaisiin autiossa rakennuksessa.
Vierailu 25.8.2015 (Ulkokuvia ja idänpuoleisen talon ensimmäinen rappu)
Vierailu 30.8.2015 (Lännenpuoleisen talon päätyrappu)
Vierailu 2.9.2015 (Idänpuoleisen talon keskimmäinen rappu)
Video: Aution Tahkokankaan keskuslaitoksen henkilökunnan asuntolan sisätiloja 2.9.2015 (Youtube)
Takaisin kohdelistaukseen