Psykiatrinen sairaala Kaakkois-Suomessa
Jo valmiiksi olemassa olleen kunnalliskodin laajennuksen myötä vuonna 1956 arkkitehti Jalmari Lankisen suunnitelmien pohjalta valmistui tämä (nykyään jo entinen) B-mielisairaala. Sairaansijoja tässä laitoksessa on ollut ainakin aluksi 133. Rakennuksen käyttö psykiatrisena sairaalana päättyi vuonna 2006. Tuon jälkeen tiloissa on ollut joitakin vuosia päihdehuollon ja mielenterveystyön toimintaa. Tätä kirjoitettaessa (tammikuu 2026) viimeisin käyttötarkoitus rakennuksella on ollut vastaanottokeskus.
Oma vierailuni paikalle tapahtui aivan heinäkuun lopulla vuonna 2015. Vierailuni aikaan sää oli puolipilvinen. Aloittaessani tutkimusmatkani rakennuksen luokse pidin sisäänpääsyä varsin epätodennäköisenä. Kaikesta huolimatta yksi rakennuksen takaovista oli auki, ja pääsin tutkimaan ja valokuvaamaan myös sisätilat. Sisällä olikin varsin paljon nähtävää: arkkitehtuuriltaan mielenkiintoisesta rakennuksesta oli mahdollista löytää useita hyvin toimivia kuvakulmia. Lisäksi joitakin vanhoja, sairaalatoiminnan aikaisia, kalusteita oli jäänyt jäljelle. Aivan kaikkiin sairaalarakennuksen huoneisiin en päässyt sisällä olleista lukituista ovista johtuen.
Yleiskuva parkkipaikan laidasta.
Entisen sairaala-alueen kartta.
Jo pidempään suljettuna ollut, oletettavasti psykiatrisen sairaalan potilaille aikoinaan suunnattu kioski.
Siipiosa
Sairaalan suurin, noin 1950-luvun puolivälissä rakennettu, osa.
Tyhjiä ikkunoita
Muistaakseni kaikki rakennuskompleksin ikkunat olivat säilyneet ainakin kuvaushetkeen mennessä ehjinä, joka oli hyvä asia.
Tuuletusparvekkeita
Samat tuuletusparvekkeet toisesta kuvakulmasta.
Ensimmäinen kurkistus sisälle ikkunan läpi. Tässä vaiheessa oli itselleni vielä epäselvää, pääseekö rakennukseen sisälle ollenkaan.
Mielestäni kauniilla puitteilla varustettu ulko-ovi, joka oli lukossa.
Toinen kurkistus ovilasin läpi sisälle.
Tyypilliseen tapaan ovi on pidetty lukossa yöaikaan tämän sairaalan toiminnan päivinä. Kuvaushetkellä ovi oli lukossa ihan koko ajan.
Rakennuksen alkuperäinen, alunperin kunnalliskotina toiminut, osa takapihan puolelta.
Mielestäni todella valokuvauksellinen ovilippa...
...joka näkyy tässä kuvassa lähempää.
Sama ovi lippoineen suoraan edestäpäin nähtynä...
...ja tässä vinoittain toiselta puolelta.
Vanha ja uudempi osa samassa kuvassa.
Tornimainen uloke.
Tuuletusparvekkeita takapihan puolella.
Takapihan puolelta tarkasteltuna varsinkin rakennuksen uudempi osa sai linnamaisiakin piirteitä...
Lasinkeräysastioita 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Muistan nämä tämäntapaiset lasinkeräysastiat omasta lapsuudestani.
Ullakon tuuletusaukkoja ja ikkunoiden ylin rivi.
Heijastuksia ikkunoissa
Ylin tuuletusparveke
Maantason ikkunoita.
Vanha, jo ruostumaan päässyt kello ulkoseinässä.
Sitten on ensimmäisen sisäkuvan vuoro. Tässä potilaiden entinen oleskeluhuone ylimmässä kerroksessa.
Nurkassa oli pieneksi yllätyksekseni myös takka.
Sulaketaulu...
...ja valokatkaisin.
WC oleskeluhuoneen lähistöllä...
...yllätyksekseni huomasin, että rakennukseen tuli edelleen myös vesi (käänsin hanan pois päältä pikimmiten tämän kuvan ottamisen jälkeen).
Lämpöpatteri ja kaksi valaisinta.
Kierreportaat alaspäin...
...tässä samat portaat nähtynä alemman kerroksen tasolta.
Sitten vastaan tuli toimistotiloja.
Kaapistoja 1970-luvun tyyliin.
Välipalavaihtoehtoja. Alalaitaan on näköjään sattunut ainakin nykyaikainen kansanterveysriski, home nimittäin. :)
Kaksi eri näkökulmaa arkistonhallintaan.
Itseäni ihmetyttivät kenties eniten koko rakennuksessa nuo tämän huoneen seinällä olleet puolapuut.
Diakehyksiä, autioiden psykiatristen sairaaloiden tavanomaisempi löytö.
Toimistohuone ainakin kesäaikaan vehreillä näkymillä ulospäin.
Käytävä, jonka varrella on ovitekstien perusteella ollut psykologien vastaanottohuoneita.
Yksi tyypillinen huone sisältäpäin.
Linna
Pienehkö puutyöverstas.
Tämä oli ihan selvästi potilaiden entinen juhlasali ja/tai ruokala.
Vanhanaikainen sänky, ikkunalaudalla oli paikallisen seurakunnan vesileimoilla varustettuja virsikirjoja.
Siirtosänky
Näkymä päädystä päin...
...ja vielä kolmas kuva samasta sängystä.
Pyörätuoli
Laulujen säkeitä lattialla.
Todella vanha metallirunkoinen sänky!
Sitten menin toiseen käytävään, jonka varrella oli lisää keskusteluhuoneita...
...tässä niistä yhden oven lukitusmekanismi läheltä nähtynä.
Tässä kapeassa huoneessa huomionarvoisin yksityiskohta oli kieltämättä erikoisen muotoinen lampunvarjostin.
Askartelutuotteiden myynti tässä paikassa oli loppunut kauniilla käsialalla tehdystä kyltistä huolimatta.
Vielä yksi porrastasanne, ja taas yksi erilainen lampunvarjostin.
Kyllä tämäkin tila vaikutti kovasti toimistohuoneelta. Saattoi hyvinkin olla, että varsinaisiin entisiin potilashuoneisiin en päässyt ollenkaan lukituista väliovista johtuen.
Pistorasioita
Keltaisia kaapistoja ja entinen lavuaarin paikka.
Tämä tila vaikutti kovasti entiseltä laboratoriolta...
Vaikutelmaa vahvisti entisestään tämä pöydällä ollut pieni autoklaavi.
Autoklaavin säätimet lähikuvassa.
Ja lopuksi sisäkurkistus.
Oletettavasti autoklaavin palokaasujen poistoputken tukkoon tulpattu paikka seinässä.
Taidetta!
Kattava kokoelma avaimia ikkunalaudalla.
Aula...
...jossa oli muun muassa tämä lukittu ovi.
Yhden avoimista ovista takana oli aiemmin ollut käsityösali...
...jossa näytti nykyään tältä.
Ohjeistusta
Kaappi avonaisine ovineen...
...hyllyillä oli yhäti edelleen materiaalia askartelun tarpeisiin.
Tämäntyylisiin kelloihin on kyllä moni Suomessa peruskoulunsa käynyt saanut tottua koulun käytävillä...
Tästä ovesta olisi päässyt menneen maailman osasto 4:lle, mutta ovi oli lukossa.
Sen sijaan muistaakseni ylimmän kerroksen toisesta osiosta löytyi vielä kuvattavaa. Kuvassa näkyvän lukitun oven takana on ollut aikoinaan nimikyltistä päätellen jonkinlainen museo.
Samassa ylimmän kerroksen osiossa oli myös tämä ovi, joka on aikoinaan johtanut tämän sairaalan johtavan psykologin työhuoneeseen.
Portaat takaisin alempaan kerrokseen.
Sitten vastaan tuli vielä yksi lukittu ovi...
...sen ovilasin läpi saatoin nähdä toisella puolella olleen ruutukuvioisen lattian.
Ovia (ja huoneita) riitti myös lukitulla puolella.
Tämä myöskin lukittu tila vaikutti potilaiden tupakointihuoneelta. Näinkin arkisesta käytötarkoituksesta huolimatta kuvakulma tuo ainakin itselleni mieleen Suomen ulkopuolella sijaitsevat massiiviset mielisairaalat/parantolat, joissa en ole itse ainakaan vielä käynyt, mutta joihin voi tutustua valokuvien ja videoiden välityksellä Internetin kautta.
Kiire sopii vain kärpästä pyydystettäessä...
Tässä (kuvaushetkellä) kauniin valon huoneessa oli seinällä jälleen yksi laitosmaisuutta edelleen korostava kello.
Innokkaana lukijana pitihän sitä kirjastoonkin kurkistaa...
...hyllyt kuitenkin ammottivat tässä tapauksessa tyhjyyttään.
Viihtyisä tila varmasti ollut aikoinaan tämä kirjasto.
Kapea käytävä, jonka varrella olleista kokeilemistani ovista kaikki olivat muistaakseni lukossa.
Tämäkin ovi oli lukossa.
Ainakin länsimaissa jo katukuvasta kadonnutta kansanperinnettä: perinteinen puhelinkoppi!
Toinen kuvakulma.
Soitto-ohjeita
Kellarikerroksesta löysin vielä suuren pesukoneen...
...jonka vieressä oli myös pienempi samanlainen.
Kuivausrumpu
Kankaalla peitetty kärry, jonka käyttötarkoitus jäi itselleni tuntemattomaksi.
Laitoskeittiön uuni.
Ruokatarvikkeiden kylmävarasto...
...hyllyt ammottivat tyhjyyttään.
Lopuksi vielä kaksi ulkokuvaa. Tässä sairaalarakennuksen toinen pääty...
...ja tässä vanha kunnalliskodin rakennus parkkipaikkojen puolelta nähtynä.
Lähteet ja lisää kuvia kohteesta:
Deserted Finland
Takaisin kohdelistaukseen