Ensimmäinen vierailu (2007)
Ensiksi löytyi tavara-asema ja VR:n koppi, joihin ei päässyt sisälle.
Spraypulloja maassa.
Maanselän puskaradan asemarakennus.
Tässä on vissiinkin ollut odotushuone.
Ilmeisesti kahvilana ollut huone, huomaa varsin asialliset kattolamput.
Ikkunalasien välissä oli sammalta imemässä kosteutta wanhan ajan tyyliin.
Puuhella.
Ovia jossain aseman uumenissa.
Löytyi myös kellari...
...jossa ei kovinkaan paljoa nähtävää ollut. Lattialla tosin oli paljon romua ja rikottu televisio.
Scary looking doorway.
Näkymä yläkerrasta ratapihalle päin, vain juna puuttuu...
Yksi pönttöuuneista, joilla koko rakennuksen lämmitys on hoidettu.
Wanhan mallisia katkaisijoita kuvattuna lähellä kellariin johtavaa käytävää.
Lippuluukku alakerrassa.
Tämän sulaketaulun vastuulla on ollut ilmeisesti sekä aseman että ratapihan valojen ja opastimien sähkönsaanti.
Tämän huoneen lattiallla oli VR:n julisteita.
Tapettia on revitty alas ja pinottu pöydälle.
Yksi yläkerran keittiö oli sisustettu hieman räväkämmin.
Pönttöuuni, tällä kertaa yläkerrassa.
Ullakko sisälsi savupiipun.
Rikotut ikkunat ovat ilmeisesti olleet niin suuri häpeä että ne on pitänyt piilottaa ullakolle.
Portaat alaspäin, tässä kuvassa näkyy yksi harvoista kohdista, joista tapettia oli revitty pois.
Vierailun jälkeen lukitsimme oven eli laitoimme kiven takaisin paikalleen.
Asema toisesta kuvakulmasta.
Sitten vesitornia tutkimaan...
Näin hyvin säilynyt vesiviskuri on jo harvinaisuus Suomessa.
Vesitornin sisätiloja, vesitornilla on ollut oma sulaketaulu.
Taiteellinen kuva pöydällä lojuneesta pultista.
Rikottu ikkuna.
Tästä olisi päässyt ylemmäksi, mutta huteran näköisten portaiden takia jäi kokeilematta.
Maanselässä voi tehdä näinkin, kun ei ole vaarana että tulee juna.
Takaisin kohdesivulle