Kappelinmäen hautausmaa, Nokia
Kappelinmäen hautausmaa perustettiin vuonna 1902 läheisessä Pitkäniemen mielisairaalassa kuolleita potilaita varten. Tuohon aikaan psyykkisesti sairailla eli "hulluilla" ei ollut oikeutta tulla haudatuksi tavalliseen kirkon siunattuun maahan, koska uskottiin, että heidän sairautensa oli saatanan aikaansaannosta. Hulluus oli vielä tuolloin laaja käsite, jonka piirin saatettiin sisällyttää myös esimerkiksi kehitysvammaiset. Hautakiviä ja -ristejä alueella on hyvin vähän, ottaen huomioon, että hautauksia on paikalla olevan muistomerkin mukaan tehty yhteensä 426. Tämä selittyy pitkälti sillä, että hautausmaan ollessa käytössä mielenvikaiset olivat yhteiskunnan alinta kastia ja usein hyvin vähävaraisia. Monella heistä ei kuoltuaan ollut varaa edes hautakiveen. Kerrotaan myös, että osa potilaista haudattiin juuttisäkeissä ja viimeisimmissä on saatettu käyttää muovikääreitä. Viimeinen hautaus tehtiin vuonna 1964.
Epävirallisten tietojen mukaan moni Kappelinmäelle haudatuista olisi ollut saattohoidossa olleita merimiehiä, joilla hoitamaton kuppa oli levinnyt aivoihin asti (kuppa oli vaikeasti hoidettavissa oleva ja usein kohtalokas sairaus ennen penisilliinin käyttöönottoa 1940-luvun lopulta lähtien). 1940-luvulla Pitkäniemen sairaalan korkeat kuolleisuusluvut alkoivat herättää jopa arveluita avitetuista kuolemista. Todellisia syitä olivat kuitenkin 30-luvun paha lama ja sota-ajan pula, josta potilaat kärsivät muuta väestöä enemmän. Tuolloin mielisairaaloita tai niiden työtä ei juurikaan arvostettu ja niiden kuluja kiristettiin ensimmäisenä. Kerrotaan, että useilla potilailla ei ollut mitään syödäkseen ja he joutuivat syömään jopa ruohoa.
Hautausmaa ei nykyään ole varsinaisesti hylätty, sillä sitä pidetään yllä esimerkiksi ajoittaisilla siivouksilla ja ruohonleikkuulla kesäisin. Vuonna 2005 alue siivottiin perusteellisesti, jolloin tarinoiksi asti kulkeutuneet maasta törröttäneet luut korjattiin pois. Käydessäni paikalla toukokuun 2015 puolivälissä hautausmaan yleisilme oli siisti. Aivan vierestä menevältä moottoritieltä kantautuvasta liikenteen melusta huolimatta alueella vallitsi rauhallinen tunnnelma, ikään kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin vuosikymmenten taakse. Vaikka olin nähnyt paikalta paljon valokuvia ennen vierailuani, oli tunnelma jotain jonka pystyi kokemaan ainoastaan paikanpäällä. Pitkän ja synkän historian vuoksi paikasta liikkuu monia kummitusjuttuja ja myös saatananpalvontarituaaleja huhutaan paikalla tapahtuneen. Itse en kuitenkaan kokenut mitään yliluonnollista paikalla ollessani.
Paikalle johtava kärrypolku. Tästä puuttuu vain ruumiskärryt kolistelemassa kohti hautausmaan porttia...
...jota somistaa komea rautaputkesta tehty risti.
Portti ja sitä reunustaneet sammaleiset kivipylväät tulosuuntaan päin kuvattuna.
Yleiskuva, alue oli avara ja metsän reunustama kaikissa suunnissa. Kantojen perusteella myös puita on jossain vaiheessa kaadettu.
Keskellä todella vanha koivu, joka saattaa olla istutettu jo hautausmaata avattaessa vuonna 1902.
Kivinen muistomerkki...
...tässä muistolaatta lähempää.
Jo kauan sitten puretun kappelin jäljiltä maahan jäänyt vesikouru.
Tässä lepää merikapteeni Emil Nordström, joka syntyi 1862 ja kuoli 1918.
Alueen uusin hautakivi.
Paistaa se ilta-aurinko joskus tännekin...
Tässä lepää maanviljelijä Jaakko Honkikangas Vihannista. Syntymävuosi on 1866 ja kuolinvuosi 1930.
Paikalla on aiemmin ollut myös useita metallisia hautaristejä, jotka oli kuitenkin kaikki katkaistu siististi tyvestä kuvan osoittamalla tavalla. Tekijää voi yrittää arvailla, mutta itse pidän hyvin mahdollisena myös alueen ylläpitotoimia. Korkeita ja teräväreunaisia ristejä on saatettu alkaa pitää turvallisuusriskinä niiden mentyä huonoon kuntoon, jonka vuoksi ne on sitten poistettu.
Alueen luoteiskulmassa oli vajaa kolmekymmentä pientä kivistä hautakiveä.
Kivissä oli vain haudatun nimi, syntymä- tai kuolinaikaa ei oltu merkitty mihinkään niistä.
Eero Sola
Tässä etunimi Taavetti, sukunimestä ei saa selvää edes täysikokoisesta kuvasta.
Sukunimi Lindroth.
Joissakin kivissä tekstistä ei saanut enää mitään selvää.
Tämä hautakivi oli koko alueen ylivoimaisesti näyttävin.
Vilho Virkki syntyi 1893 ja kuoli 1941.
Näitä rautaputkesta tehtyjä pieniä ristejä oli alueen laidalla pari kolme kappaletta.
Sammaloitunut kivipylväs, jossa kaksi isoa reikää aluetta jossain vaiheessa ympäröinyttä aitaa varten.
Perämies Lagerströmin hautakivi toisesta kulmasta, taustalla vanha koivu on saanut punaista väriä kylkeensä. Vandaalin tihutyö vaiko aitoa pimeyden voimien palvontaa?
Lähteet ja lisäkuvia kohteesta:
Urbanex Ninja
Ghost funfair
Yle Uutiset Tampere: Pitkäniemen sota oli nälkää, kurjuutta ja selviytymistä
Splashes of nothing: Pitkäniemen vanha hautausmaa
Kuulumisia nurkkauksesta: historiaa lähiympäristössä
Takaisin kohdelistaukseen